Huh, pitihän se tämäkin kokea, ensimmäistä kertaa kirjoitan blogia. Inspiroiduin kun kaveri aloitti niin ihanan blogin, joten ajattelin kokeilla sopisiko tällainen minullekkin. :)
Tässä ollaan minä (Lydia) ja mieheni (Mesh) ennen kun meistä tuli oikeasti perhe. Eli tämä kuva on otettu reilu 1,5 vuotta sitten Lontoon bussissa, matkalla stanstedin kentälle. Se oli joka kerta yhtä hankalaa, mutta jotenkin siitäkin tuli selvittyä, vaikka en kyllä tiedä jaksaisko kaikkea uudestaan.
Ja tässä on Mikali.
Meidän pikkuinen kohta 1v. poju joka rakastaa mm. kiikkumista, huudahtelua, touhuamista ja tutkimista. Nauravainen aurinko, ainakin siihen asti kunnes asiat ei meekkään niinku herra haluaa, hyvin kuuluvasti ilmaisee jos ei ole järjästelyyn tyytyväinen.
Me muutettiin Espooseen muutama viikko sitten, ja nyt vihdoin saadaan aloittaa perhe elämä yhdessä. Tämä on todella kaunista seutua. Puistoja, paljon puita ja luontoa, ranta ihan vieressä. Palvelut kävelymatkan päässä ja jospa sitä jossain vaiheessa saisi täältä tuttujakin.
Tässä on meidän pikku Mikali vielä synnärillä.
Pikkuinen 2570g painoinen peikkopoika.
Harmitaa niin kovin ettei Mesh voinut olla siellä meidän kanssa. Suomen viisumin saaminen on tehty niin kamalan vaikeaksi. Mikali kerkesi yli 8 kk ikään ennen kuin pääsi tutustumaan isäänsä. Jospa se vielä joskus muuttuisi niin että isää ei pidettäisi jonkun viisumin takia erossa perheestään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti