Siitähän oli jo eilen puhetta että mennään tänään luistelemaan nyt ku on ostettuna ne luistimetkin. Ja näinhän me mentiin, heti ku mesh tuli kotiin lähettiin tuonne kirpeään ulkoilmaan ensin terottamaan luistimet ja sen jälkeen kentälle. Jää oli tosi hyvässä kunnossa, paikalla oli vaan 4 muuta luistelijaa joten tilaa on harjoitellakkin.
Mesh oli itseasiassa parempi luistelija ku oisin uskonut nuin niinku ensikerraksi. Ihan eteenpäin pääsi ja hetken tuumailtua pääsi jo ihan suhteellisen nopeaakin.
Ihan ensimmäinen kokeilu jäällä.
Mikalikin kokeili jäätä, ei tainnu olla oikeen sen juttu... :D
No sitten me mentiin mikalin kanssa leikkimään siihen lumelle joka ei ollu yhtään niin liukas, ja mesh sai jatkaa ees taas luistelua. Siinä ku oltiin lähössä jo pois päin, se sano että hän käy vielä yhen lenkin ja sitten mennään. No ku aika kulu eikä sitä kuulunu takas rupesin tähyilemään että mihin ihmeeseen se mies nyt hävis ja näky vään pipon tupsu. Joku erittäin ystävällinen jääkiekkoilija meni siihen pipo tupsun viereen ja autto luistimet pois. Minä olin ihan että mitä kummaa on sattunut, nilkka tai jotain. Se samainen luistelija tuli sitten munkin luokse sillä välin ku mesh käveli toiselta puolelta kenttää sukkasillaan ja sano että mesh on halkaissu huulensa, ja melko pahasti. :( Ja niinhän se oli. Meshin Huulessa oli sormen mentävä reikä! ei ku taksilla Jorvin sairaalaan tikattavaksi ja sieltä haartmannin sairaalaan hammaslääkäriin ku etuhammas oli melkeen irti. Nyt tuo mun reppana on tullu takas kotiin ja kiroaa koko lajin, joten nähtäväksi jää oliko tää nyt ensimmäinen ja viimeinen kerta ku mesh luistelee. Tosin sen mieltä lämmittää että se oli kuitenkin parempi luistelemaan kuin mun isä! :D
Auts!! :(
No mutta nyt loppu viikko vapaata, ja jospa se ens viikolla ois jo elävien kirjoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti